Liuotin
Liuottaa muita aineita. Yleisin liuotin on vesi (Aqua), mutta luonnonkosmetiikassa käytetään usein lisäksi kukkaisvesiä, koivunmahlaa ja aloe vera -mehua, jotka ovat myös pääosin vettä. Lisäksi luonnonkosmetiikassa voidaan käyttää kasvipohjaista propyleeniglykolia (Propylene Glycol). Liuotin on välttämätön aine mm. emulsioissa, kuten kosteusvoiteessa, hoitonesteessä ja vesiliukoisia ainesosia sisältävissä seerumeissa.
Emollientti
Emollienteiksi kutsutaan aineita, jotka pehmentävät ihoa. Niillä on myös kosteuttava vaikutus, sillä ne ehkäisevät vettä haihtumasta iholta. Emollientit voivat olla luonnollisia, kuten kasviöljyjä tai kasviöljyistä hajottamalla valmistettuja ja toiseksi aineeksi johdettuja esteriöljyjä tai synteettisiä, kuten silikoneja tai mineraaliöljyä. Ihon kannalta hyödyllisimmät emollientit ovat kokonaisia kasviöljyjä.
Okklusiivi
Okklusiiveiksi kutsutaan aineita, jotka muodostavat ihon pinnalle hennon kalvon, joka suojaa ihoa veden haihtumiselta sekä kylmältä ja tuulelta. Okklusiivit voivat olla synteettisiä, kuten mineraaliöljyä tai synteettisiä rasvoja tai luonnollisia kasvivahoja, kuten kaakaovoita, mehiläisvahaa tai sheavoita. Kasvivahat sisältävät ihoa hoitavia rasvahappoja, vitamiineja ja mineraaleja, joten ne ovat ihon kannalta hyödyllisin vaihtoehto.
Humektantti
Humektanteiksi kutsutaan aineita, jotka kosteuttavat ihoa. Ne alkavat iholle levittäessä imeä itseensä kosteutta ympäristöstä, tuovat sitä ihon pinnalle ja parantavat siten ihon kosteustasapainoa. Joillekin humektanteille ominaista on hieman tahmaisen tuntuinen tai sitkas koostumus. Jos humektantteja käytetään liikaa tai hyvin kuivassa ympäristössä, ne voivat imeä itseensä kosteutta ihosta ja kuivattaa ihoa. Yleisiä humektantteja ovat glyseriini, betaiini, Sodium PCA, hyaluronihappo ja xylitoli.
Pinta-aktiivinen aine eli surfaktanttiPinta-aktiiviset aineet vähentävät tuotteen pintajännitystä ja vaikuttavat tuotteen levittyvyyteen ja auttavat toisiinsa liukenemattomia aineita liukenemaan toisiinsa. Emulsioissa (kuten kosteusvoiteissa) käytetty emulgaattori on pinta-aktiivinen aine, kuin myös puhdistusaineiden sisältämät pesevät aineet ja aineet, joiden avulla tuote huuhtoutuu pois iholta sekä ns. solubilisaattorit, joita käytetään esimerkiksi eteerisiä öljyjä sisältävissä kasvovesissä, jotta eteeriset öljyt saadaan liukenemaan muuten vesipohjaiseen tuotteeseen.
Emulgaattori
Emulgaattori on pinta-aktiivinen aine, jonka avulla kaksi toisiinsa liukenematonta faasia saadaan liukenemaan toisiinsa. Se on pakollinen aine emulsiossa, kuten kosteusvoiteessa. Myös puhdistusöljy, joka huuhtoutuu pois iholta vedellä, sisältää emulgaattorin. Luonnonkosmetiikassa käytetyt emulgaattorit ovat aina kasvipohjaisia. Yleisiä emulgaattoreita ovat esimerkiksi Cetearyl Olivate, Sorbitan Olivate, Cetearyl Alcohol, Coco-Glucoside, Polyglyceryl-6 Distearate ja Glyceryl Stearate.
Geelinmuodostaja
Geelinmuodostaja tekee nestemäisestä tuotteesta geelimäisen. Esimerkiksi geelimäiset seerumit, täyteläiset hoitonesteet ja miselligeeli-puhdistusaineet ovat vesipohjaisia nestemäisiä tuotteita, jotka saavat geelimäisen muodon geelinmuodostajan ansiosta. Yleisiä geelinmuodostajia luonnonkosmetiikassa ovat arabikumi (Acacia Senegal Gum) ja ksantaanikumi (Xanthan Gum).
Viskositeetin säätäjä
Viskositeetinsäätäjiä kutsutaan myös paksuntajiksi tai sakeuttajiksi ja niillä voi olla lisäksi emulsiota stabiloivia vaikutuksia. Viskositeetinsäätäjiä voivat olla esimerkiksi kasvivahat, setearyylialkoholi (Cetearyl Alcohol) ja erilaiset kumit, kuten ksantaanikumi (Xanthan Gum).
Emulsiota stabiloivat aineet
Emulsiota stabiloivat aineet huolehtivat siitä, että emulsion sisältämät aineet eivät ala erottua toisistaan ja koostumus pysyy tasaisena. Esimerkkeinä tällaisista aineita ovat setearyylialkoholi (Cetearyl Alcohol) ja kelatoivat aineet, kuten Sodium Phytate ja Sodium Gluconate. Kelatoivat aineet sitoutuvat metalli-ioneihin ja neutraloivat niitä, joka auttaa tuotteen koostumusta pysymään stabiilina eli tasaisena.
Hajuste
Hajusteet voivat olla joko luonnollisia tai synteettisiä. Luonnonkosmetiikassa on sallittua käyttää ainoastaan luonnollisia hajusteita. Ne voivat olla joko kokonaisia eteerisiä öljyjä tai eteerisistä öljyistä eristettyjä yksittäisiä tuoksukomponentteja. Jotkin hajustekomponentit luokitellaan allergeeneiksi, eli yleisimmin allergiaa aiheuttajiksi. Jos kokonainen eteerinen öljy tai hajusteseos sisältää tällaisia komponentteja, ne pitää EU:n kosmetiikkalainsäädännön mukaan merkitä INCI-luetteloon. Allergeeneiksi luokiteltuja aineita on tällä hetkellä 26, joista 16 esiintyy eteerisissä öljyissä. Jos tuote sisältää vaikkapa laventelin eteeristä öljyä, pitää listaan tällöin merkitä myös sen sisältämä tuoksukomponentti Linalool. Luonnollisissa hajusteissa ja eteerisissä öljyissä esiintyvät 16 allergeeneiksi luokiteltua ainetta ovat:
Geraniol
Isoeugenol
Anisyl alcohol
Benzyl benzoate
Benzyl cinnamate
Citronellol
Farnesol
Limonene
Linalool
Benzyl alcohol
Benzyl salicylate
Cinnamyl alcohol
Cinnamal
Citral
Coumarin
Eugenol
Vettä sisältävät tuotteet ovat erittäin alttiita haitallisten mikrobien ja sienten kasvulle, jonka vuoksi tällaisissa tuotteissa täytyy olla säilöntäaine. Luonnonkosmetiikassa säilyvyyttä parantamaan käytetään luontaisen kaltaisia aineita, jotka ovat tuttuja myös elintarviketeollisuudesta. Yleisimpiin säilöntäaineisiin kuuluvat mm. Dehydroacetic Acid, Sodium Dehydroacetate, Sodium Levunilate, Sodium Anisate, Benzyl Alcohol, Benzoic Acid, Potassium sorbate ja Sodium Benzoate. Pelkästään öljyliukoisia aineita tuotteet eivät puolestaan tarvitse säilöntäainetta. Monet kasviöljyt ja eteeriset öljyt ovat kuitenkin herkkiä hapettumaan, jolloin ne menettävät tehonsa. Hapettumista voidaan ehkäistä antioksidanteilla, kuten E-vitamiinilla.
Esimerkki kosteusvoiteen koostumuksesta:
Kosteusvoiteet ovat lähes poikkeuksetta o/w- eli öljy vedessä -emulsioita, joka tarkoittaa, että vesifaasi on ulkoista faasia (vettä ja vesiliukoisia aineita) ja öljyfaasi sisäistä faasia (öljyä ja öljyliukoisia aineita).
Vesifaasi muodostaa kosteusvoiteen koostumuksesta riippuen 80-90 % tuotteesta. Mitä ohuempi voiteen koostumus on, sitä suurempi on vesifaasin osuus. Koska voiteessa on eniten vettä, on INCI-listan ensimmäisenä aineena puhdistettu vesi eli Aqua. Puhdistettu vesi voidaan myös korvata osittain tai kokonaan jollain kukkaisvedellä tai kasviuutteella. Tämä ei kuitenkaan tee tuotteesta vedetöntä, sillä kukkaisvedet syntyvät eteeristen öljyjen tislauksen sivutuotteena, eli ne ovat puhdistettua vettä, johon on liuennut eteeristen öljyjen sisältämiä komponentteja. Usein puhdistettua vettä korvataan myös aloe vera -mehulla, joka on puhdistettua vettä, mihin on sekoitettu pakastekuivattua aloe vera -jauhetta. Tällöin INCI-nimeksi tulee Aloe Barbadensis Leaf Juice. Puhdistetun veden tilalla käytetyt kasviuutteet uutetaan myös veteen.
Veden tai sen korvaavan aineen jälkeen INCI-listalta löytyy öljyfaasi, jonka osuus tuotteesta on koostumuksesta riippuen 10-25 %. Jos öljyfaasi koostuu aidoista kasviöljyistä, on raaka-aineet helppo tunnistaa, sillä ne esiintyvät kasvin latinankielisellä nimellä ja monesti myös kasvin englanninkielinen nimi on ilmoitettu. Kokonaiset kasviöljyt ovat aina iholle hoitavin vaihtoehto. Kokonaisia kasviöljyjä voidaan myös korvata hajotetuilla kasvoöljyillä eli esteriöljyillä, jotka ovat luonnollisia aineita, mutta joista puuttuu kokonaisten kasviöljyjen ihoa hoitavat vaikutukset. Syitä niiden käytölle voi olla esteriöljyjen tuoma silkkinen ihotuntuma sekä edullisuus verrattuna aitoihin, kokonaisiin kasviöljyihin. Yleensä edullinen kosmetiikka sisältääkin juuri tällaisia öljyjä. Esteriöljyjä ovat mm. Caprylic/Capric Triglyceride, Dicaprylyl Ether, Coco-Caprylate, Decyl Cocoate ja Isoamyl Laurate. Nämä öljyt ovat lähes poikkeuksetta palmuöljyjohdannaisia.
Öljyfaasi sisältää myös emulgaattorin, jonka määrä on usein 4-6 % ja se sijoittuu INCI-listan alkupäähän öljyfaasissa eniten käytettyjen öljyjen jälkeen. Luonnonkosmetiikassa käytetyt emulgaattorit ovat aina kasvipohjaisia ja ne myydään lähes poikkeuksetta valmiina seoksina, jotka muodostuvat kahdesta tai useammasta aineesta. Emulgaattori on välttämätön aine emulsiossa, jotta toisiinsa liukenemattomat vesifaasi ja öljyfaasi saadaan liukenemaan toisiinsa.
Vesi, öljyt ja emulgaattori muodostavat kosteusvoiteen voidepohjan, jonka määrä tuotteesta on noin 90 % tai enemmän. Tämän vuoksi on tärkeää valita tuote, jonka voidepohja on mahdollisimman hoitava, eli se sisältää kokonaisia kasviöljyjä hajotettujen esteriöljyjen sijaan.
Varsinaisten aktiiviaineiden määrä tuotteessa on matala, noin 5 % tai edullisissa tuotteissa reilusti alle sen. Aktiiviaineiseen kuuluvat humektantit eli kosteuttavat aineet sekä erilaiset kasviuutteet, hedelmähapot, vitamiinit jne. Jokaisella aktiiviaineella ja humektantilla on yksilölliset, suositellut pitoisuudet tuotteessa eikä runsas määrä tarkoita tehokkuutta tai optimaalista pitoisuutta. Aktiiviaineiden lisäksi myös öljyfaasin kasviöljyt ovat ihoa hoitavia aineita ja vesifaasin sisältämä vesi nesteyttää ihoa.
Kasviuutteet lukeutuvat luonnonkosmetiikan tärkeimpiin aktiiviaineisiin. Myös niiden laaduissa on eroja: ne uutetaan usein glyseriiniin, veteen, alkoholiin tai veden ja glyseriinin yhdistelmään. Ratkaisevaa on kiintoaineen (eli kasvin) määrä uutteessa, sekä itse kasvin laatu ja uuttoprosessi. Kasviuutteista täytyy merkitä INCI-listaan myös liuotin, johon uute on uutettu. Jos tuotteessa on esim. 2 % jotain kasviuutetta, se ei tarkoita, että kasvia olisi sen verran, sillä esimerkiksi 10 % vahvuisessa uutteessa on 90 % liuotinta. Tällöin INCI-listassa mainitaan liuotin ensin sen pitoisuuden mukaan ja itse kasvin nimi sekä kasvin osa, josta se on uutettu, mainitaan myöhemmin. Liuotin ja kasvin nimi ovat vain harvoin peräkkäin luettelossa.
Kosteusvoiteen paksuutta voidaan säätää sakeuttajilla, joita kutsutaan myös paksuntajiksi tai viskositeetinsäätäjiksi. Paksuntajina voivat toimia kasvivahat, hydrogenoidut kasviöljyt tai yksi yleisimmin käytetyistä setearyylialkoholi (Cetearyl Alcohol). Sakeuttajilla voi olla myös emulsiota stabiloivia ominaisuuksia. Myös erilaisit kumit, kuten ksantaanikumi (Xanthan Gum) on suosittu viskositeetinsäätäjä ja se toimii myös geelinmuodostajana. Sakeuttajien määrä vaihtelee, mutta se voi olla noin 0,5-2 %, paitsi kumien osalta määrä on hyvin matala, noin 0,2-1 %.
Koska kosteusvoide sisältää vesiliukoisia aineita ja öljyjä, se on altis haitallisille mikrobeille. Tämän vuoksi tuotteessa täytyy olla säilöntäaine, jonka määrä on yleensä 1-2 %.
Kosteusvoide voi sisältää myös hajusteen, jollei tuote ole hajusteeton. Luonnonkosmetiikassa hajusteina käytetään kokonaisia eteerisiä öljyjä, jotka tunnistaa INCI-listasta niiden latinankielisestä nimestä, sekä eteerisistä öljyistä eristettyjä hajustekomponentteja, jolloin INCI-listassa lukee Parfum. Kokonaisilla eteerisillä öljyillä on tuoksuvan vaikutuksen lisäksi ihoa hoitavat vaikutukset, joten niiden suosiminen hajusteena tekee tuotteesta hoitavamman. Hajusteen määrä kosteusvoiteessa on tyypillisesti < 1 %.
Tyypillisesti hajusteet ja säilöntäaineet esiintyvät INCI-luettelossa viimeisenä ja aivan viimeisenä on listattu mahdolliset allergeenit.
Djusien tuotteet eivät sisällä mitään ihon tai tuotteen toimivuuden kannalta tarpeettomia raaka-aineita. Tuotteiden teho perustuu aidosti ihoa hoitaviin raaka-aineisiin, ei ihotuntumaan. Siksi tuotteet eivät sisällä esteriöljyjä eivätkä eristettyjä hajustekomponentteja, vaan öljyt ovat aina kokonaisia kasviöljyjä ja tuotteiden tuoksut tulevat aidoista eteerisistä öljyistä. Tästä syystä täysin vesiliukoisia aineita sisältävät tuotteet, kuten Acid Bloom hoitoneste tuoksuvat autenttisesti sen sisältämille tehoaineille. Jos tällaiseen tuotteeseen olisi lisätty eteerisiä öljyjä, tuotteessa täytyisi olla myös solubilisaattori eli pinta-aktiivinen aine, joka on puolestaan täysin turha raaka-aine iholle.